sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Enni Mustonen:
Paimentyttö

Sipoon Karhusaaressa asuva torpantyttö Ida on 13-vuotias, kun hän jää orvoksi. Naapurit miettivät, mitä hänelle pitäisi tehdä, ja hänet saadaan Östersundomin kartanoon karjapiiaksi. Sieltä Ida pääsee sisäpiiaksi Zacharias Topeliuksen ja hänen aikuisten tyttäriensä hulppeaan huvilaan Björkuddeniin, suomalaisittain Koivuniemeen.

Enni Mustonen kertoo Idan silmin elämästä 1800-luvun lopun Sipoossa ja Topeliuksen Koivuniemessä. Ida on näitä teräväpäisiä piikatyttöjä, jotka pääsevät pitkälle, koska ovat lahjakkaita ja rehellisiä. Ensimmäinen tätä lajia oli Katri, jonka vaiheista Auni Nuolivaara kirjoitti ennen sotia supersuositun romaanin Paimen, piika ja emäntä. Se on nyttemmin jäänyt unhoon, vaikka kestää hyvin lukemisen edelleen, kannattaa kokeilla (kirjastossa on).

Enni Mustonen kirjoittaa sujuvasti, mutta henkilöt ovat laihoja. Idan persoona jää valjuksi ja muiden vielä valjummiksi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Draaman kaari on matala.
Edes Eliaksen kanssa ei tule valmista. Enimmäkseen Ida rientää askareelta askareelle. Ne on kyllä kerrottu asiantuntevasti, historioitsijana Mustonen tietää, miten navetta- ja huushollihommat ennen vanhaan hoidettiin. Piikojen keskinäisissä väleissä on kahnausta, ja rengit vaanivat nuoria naisia. Kartanon karjakkoneiti ja Koivuniemen emäntäpiika näkevät Idan lahjat ja auttavat häntä eteenpäin.

Elämä Topeliusten Koivuniemessä on vieraita vieraiden perään, ja Idalla riittää työtä aamusta iltaan. Moni henkilö jää lähes maininnaksi. Mikä esimerkiksi on tämä Alta, joka siellä asustelee? Häntä ei avata sen enempää, mitä nyt joku joskus tuhahtaa hänestä jotain, mutta miksi tuhahtaa? Hänen asumisensa Topeliuksen elätettävänä on kuitenkin historiallinen tosijuttu.

Toini Topelius, Zachariaksen naimaton tytär, mainitaan muissa lähteissä naisasianaiseksi. Paimentytössä siitä ei puhuta. Itse satusedästäkään ei tule persoonaa. Hän vain köpöttelee puutarhassa, käy kalassa ja ottaa vastaan vieraita. Ida pääsee kyllä käymään Topeliuksen mukana Helsingissä, Pohjanmaalla ja jopa Visbyssä, mutta nekin reissut kerrotaan kuin päiväkirjalle. 


Paimentyttö on ilmeisesti tarkoitettu kirjasarjaksi, jossa seurataan Idan elämää eteenpäin, sillä Paimentytön lopussa hän siirtyy uuteen palveluspaikkaan. Se on Helsingissä Elisabethinkadulla Aino ja Jean Sibeliuksen luona. ”Se on se sama viuluniekka ja säveltäjä, joka oli tehnyt sävelen siihen Morfarin joululauluun”, Idalle tarkennetaan. Kenties Ida siellä aikuiseksi varttuessaan saa samalla vähän lihaa luidensa ylle, myös persoonana.

Jos tykkää historiasta ja ihmisistä, kyllä tämä kuitenkin ihan lukukelpoinen on.
Ja jos ei Topeliuksen  ajatuksiin asti pääsekään, näkee, minkälaista hulinaa aikakauden julkkiksen elämä oli loppuun asti, vaikkei olisi enää jaksanut. 

 
Koivuniemi näyttää tältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivuniemi_%28Helsinki%29

Toini Topelius oli kirjailija itsekin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toini_Topelius

Auni Nuolivaaran voittoisa teos:
http://www.museo24.fi/?action[]=INavigation::viewArticle%2810812%29  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti